Lähiretkeilyä Nurmijärvellä

Hyypiänmäen lippaluola

Tällä kertaa lähdettiin reissuun, niin että tiesin vain yhden kohteen ja loput tuli yllätyksenä. Lähdettiin Nurmijärvelle etsimään Hyypiänmäen lippaluolaa. Kuljettiin ensiksi mäkeä ylös polkua pitkin, mutta sitten kuitenkin lähdettiin kuitenkin tulemaan alas ja kiertämään mäkeä pohjoispuolelta. Tuli rämmittyä paikoin kaatuneiden puiden yli ja osittain kuljettiin hangessa. Löydettiin lippa luola noin 2,5 km kulkemisen jälkeen. Otettiin seinustalta eväspaikka, jossa istuttiin ja nautittiin eväitä.

Paluu tehtiin sitten eteläpuolta kulkien mäen päällä meneevää polkua, jota olimme aikaisemmin aloittaneet kulkemaan. Kyseinen polku oli todella helppokulkuista ja taisi olla vain noin kilometri sitä kautta kulkea autolle. Saatiin seikkailua, kun sitä lähdettiin hakemaan.

Pirkunkellari jäi vielä etsimättä, mutta siitä saa uuden reissun ja varmasti se on parempi kun maa on täysin sula kulkea.

Autolle palatessa palokärki teki ylilennon vasemmalta puolelta. Lisäksi näin puukiipijän, jota olen koko viikon odottanut näkeväni. Juuri olin ehtinyt Jennille selittämään että se on todella pieni lintu ja selkä on puunkuoren värinen ja maha vaalea, joten sitä on vaikea nähdä ja sitten se on aina puun väärällä puolella itseesi nähden.

Puukiipijä (keskellä kuvaa)

Kuhakoski

Seuraava kohde oli "paluumatkalla" eli Kuhakoski. Olin ohi mennen katsonut, että onpas kivan näköinen silta ja alue. Mutta en ehtinyt siihen kiinnittää sen enempää huomiota. Todella mukavan näköinen kohde ja päätettiin, että seuraavan kerran tehdään sinne jopa retki, niin että otetaan ainakin teetä mukaan. Itse suunnittelin asemoida itseni teetä tai kahvia nauttimaan riippumattoon, kun löysin jo sopivat puut.

Kyseinen koski kuuluu Vantaajoen vesistöön ja siinä on 1500-luvulla pyöritetty neljää erillistä myllyä. Vuonna 1910 Kuhankoskeen on rakennettu pieni voimalaitos, joka oli toiminnassa vuoteen 1952 asti. Vielä oli nähtävissä myllyjen perustuksia ja raunioita, joka muistuttaa kosken menneistä ajoista.

Nurmijärven Hiidenkirnut

Viimeinen kohde oli Hiidenkirnut, jonne matkattiin osittain Seitsemän veljeksen vaellusreittiä. Auto jätettiin parkkiin Metsähautausmaan parkkipaikalle, joka oli todella kaunispaikka omalla tavallaan (kaikki oli luonnon tilassa).

Seitsemän veljeksen vaellusreittiä kuljettiin noin 800 metriä, jonka jälkeen noustiin noin 50 metriä. Kaksi ensimmäistä hiidenkirnua oli lippusiimoitettu, ettei niihin kukaan putoa. Uteliaana oli koetettava olivatko syviä, mutta olisiko syvempi ollut noin 50cm.