Teijon kansallispuisto

Tämän reissun piti olla oma ensimmäinen yksintehty reissu, mutta suunnitelmat muuttui ja siitä tulikin eka reissu isän puolelta olevan serkun kanssa. Samalla sain tarjota serkulle mahdollisuuden viettää ensimmäisen yön teltassa koiran kanssa.

Reissu alkoi sillä, että tulin kirjaimellisesti haukuttua päin naamaa. Saavuin siis serkun luo ja kävin sisällä, kun koiruus tuli vastaan eteisessä kumarruin ja samalla sain haukahduksen päin naamaa. Ensimmäinen reaktio oli, että ANTEEKSI MITÄ ?! Mutta siitä alkoi reissu ja meistä tuli todella hyvät reissukaverit.

Olin suunnitellut, että ensimmäisenä käydään kiretämässä Jeturkastin muinaispolku (4,6km). Otettiin päiväreput mukaan ja jätettiin rinkat odottamaan paluuta Jeturkastin muinaispolulta paluuta.

Käytiin hakemassa rinkat ja vettä otettiin luontokeskuksen seinästä olevasta vesipisteestä. Sitten lähdettiin kiertämään Matildanjärven ympyräreittiä (5,5km). Suunnitelma mukaisesti yövyimme Vicksbäckinlahdella. Pystytettiin teltta ja riippumatto Vicksbäckinlahden nuotiopaikan vieressä. Saatiin yöpyä niin, ettei siinä ollut muita. Turhaan serkku stressasi miten koira suhtautuu telttailuun (ainakin onnistui omalla porukalla).

Maisemat olivat todella kauniit ja saatiin jopa tulistella. Nyt oli onnistunut riippumaton suuntaus täydellisesti aurinko nousi viistosti jalkopäästä ja kun aamulla kurkisti riippumatosta aukesi todella upea maisema. Aamupalaksi tehtiin pekonia ja kanamunia

Nautiskeltiin aamusta ja pakkailtiin rauhassa. Seuraavaksi järve toista reunaa kohden autoa. Autolla päätettiin vielä, että lähdetään tekemään Nenustan kierros (3,6km). Neustan kierroksen puolessa välissä pidettiin lounastauko, kun olimme ensiksi kiertäneet Nenustannokkan kauniin näköalapaikan. Sitten jatkoimme kahdeksikko reittiä kohti Nenustannummen hiilimiiluja. Alueella oli Metsähallitus tehnyt metsän ennalistamispolttoa. 

Valkmusan kansallispuisto ja Askolan hiidenkirnut

Auton nokka kohti Pyhtäätä ja Simonsaaren pysäköintialuetta. Sen, että tie 25 vaihtui 55:n tuli todella hyvä fiilis ja matka tuntui menevät todella nopeasti. Vihdoin kesälomareissulla!

Aloitettiin Simonsaaresta ja kierrettiin Läntisen keitaan lenkki, jonka pituus oli 2,3km. Nimi viittaa keidassoihin, joita on myös Valkmusassa.

Heti pitkoksien alussa oli sisiliskoja päivää paistattelemassa ja samalla kohdattiin myös jonkun soritin karvamato. Nautin suunnattomasti maisemista, vaikka yleensä tykkään kulkea suolla syksyllä, kun suo on syysvärissä.

Oltiin matkalla luontotornille, kun aloin kuuntelemaan linnun huutoa. Pikainen vilkaisu, ettei kukaan tule takana tai edestä ja ei muuta kuin kiikaroimaan. Siellähän se oli sääksi ja sen pesä. Ei ole helppoa kuvata kännykällä kiikarin läpi, saatika pitkoksilla ollessa kun toinen liikahti aina kun olin ottamassa kuvaa. Luontotornilla näkyi oli todella kaunis. Luonotornilta olisi päässyt kulkemaan Moronvuoren tuvalle, mutta sinne ei ole lumettomaan aikaan asiaa.

Seuraavaksi siirryimme Suolinnantien pään pysäköintialueelle, josta kävelimme Moronvuoren päivätuvalle, jossa söimme ja nautittiin kahvit. Pääsin kokeilemaan keitintä, jonka olen saanut muutama vuosi sitten vanhemmilta, kun kävivät Riihimäen Erämessuilla (itse olin kotona kipeänä). Kovasti olisi houkuttanut Moronvuori ja siinä oleva luola. En loppujen lopuksi uskaltanut sitä itsekseni lähteä tutkailemaan ja kellokin alkoi olla suht paljon, jotta oli suunnattava jo kotimatkalle.

Kovasti huomiotani herätti suolla oleva kasvi, joka näyttää aivan kulta- tai herttaköynnökseltä. Vielä en ole selvittänyt mistä mahtaa olla kyse, joten paremmin tietävät voi asiasta vinkata.

Menomatkalla satuin näkemään Askolan Hiidenkirnujen kyltin ja samalla ilmoitin, että tuota kautta poiketaan sitten kotimatkalla. Joten niin sitä kurvattiin paluumatkalla katsastamaan vielä hiidenkirnut ennen vaunulle paluuta.