Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Olen joskus todennut, että en tule koskaan yöpymään Nuuksiossa. Mutta toisin kävi, kun 19.11.2023 Hanna kysyi kaveriksi Kelo Outdoorsin matalankynnyksen talviretkeily kurssille Nuuksioon. Sama tien varattiin paikat ja sitten vasta tulin miettineeksi mitä tuli luvattua. Nyt olen todella tyytyväinen, että lähdin mukaan reissuun.
Mukaan oli todella helppo hypätä matalalla kynnyksellä, kun majoitteen sai lainaa ja liikkuumiseen sai myös lainata varusteita. Itse lainasin muun muassa teltan ja makuualustan, sekä ahkion ja lumikengät. Olisin saanut mahdollisuuden riippua, mutta lähdin opettelemaan telttailua.
Ensimmäinen yö talvella ja saatika sitten oikeassa teltassa. Niin viimeisin kokemukseni teltassa nukkumisesta on vuodelta 2006, kun teltan pohjalla oli koko telttapohjan täyttävä 20 cm paksu ilmapatja ja pressusta tehty teltan sadesuoja.
Ensinnäkin jännitti reissuun lähtiessä, jos on kova pakkanen miten tulen tarkenemaan yön tai leirissä, että onko riittävästi vaatetta. Viikkojen kuluessa ja sääennusteita seuratessa sai todeta, että sopivasti loppuu kovat pakkaset, mutta tänne etelään on ennustettu vettä ja räntää eli pahimmassa tapauksessa saa kahlata loskassa. Onneksi saatiin pakkasia ja edellisenä yönä oli tullut lunta, jotta päästiin lumikenkäilemään.
Ensi kosketus lumikenkiin ja ahkioon. Aamulla kurvattiin Haukkalammen parkkiin, jossa saimme lainavarusteet ja retkikuntamme lähti kohti meille varattua Kolmoislammen varaustelttapaikkaa.
Parkkipaikalta vajaa kilometri, niin päästiin ensimmäiseen jyrkkään nousuun ja sen jälkeen päästiinkin vähän loivemmassa opettelemaan naruvetoisen ahkion kuljettamista alas. Kuljimme osan reitistä merkityillä reiteillä ja sitten lähdettiin omalle reiteille. Kuljimme lampien kautta ja pujottelimme myös puiden joukossa, joten saatiin kulkemisesta monenlaista kokemusta ja samalla kerrottiin muun muassa vesistöön liittyviä turvallisuus asioita.
Onnistuin kulkemaan itse ja kuljettamaan ahkion kapean puron yli ilman, että kumpikaan kävi uimassa. Kiitos Nooran, joka ohjasi ja varmisti hyvin ylityksen, kun lumisillat olivat murtuneet lankkusilla ympäriltä. Sain myös kokemusta, että lumikenkien kanssa voi upota silti syvälle hankeen (puoleen reiteen) ja muutaman kerran otin ahkion nilkalle "taluttaessa". Viimeinen pätkä oli pitkin Kolmoislammia, josta vielä viimeinen nousu leiripaikalle. Mahtava fiilis päästä ylös perille leiripaikaan.
Ahkiot parkkiin ja sitten ohjeistusta telttapaikoista, ei muuta kuin sitten tamppaamaan oman yöpaikan alustaa. Mieleen nousi lapsuudesta muisto, kun tuli tampattua Kummelin innoittamana. Mutta kyllä se alkoi jo jaloissa tuntumaan. Sitten perehdyttiin tunneliteltan pystyyämiseen (miten se tehtäisiin myrskyssö) ja myrskynarujen ankkurointiin. Oli muuten hyvin ankkuroitu, kun sai tehdä töitä seuraavana aamuna ankkurointeja purkassa (sain kyllä apua).
Sää oli harmaan kostea ja lämpötila korkeimmillaan +2- Muuten lämpötila oli lähellä nollaa, yöksi alkoi pakastamaan. Tulilla tuli istuttua noin kymmenen hujakoille, jotta ei liian aikaisin aamusta heräisi. Illan hämärissä tuli sitten istuttua osittain myös oman kupilkan päälle ja osa vedestä totta kai takin helmalle ja toppahousujen punteille, mutta onneksi olivat vettä hylkiviä.
Alkuun oli yöllä vilunväreitä vaikka tuntui muuten läpöiseltä. Ei muuta kuin heti pois pussista villapaita päälle, sekä takki ja huussiin. Sieltä palatessa sai hyvän lämmön, joten oli lämmin palata pusiin yöksi. Onneksi en jättänyt varuiksi villapaitaa päälle, koska seuraavan kerran herätessä huomasin, että mulla on jopa kuuma. Nukuin kahdella pussilla (Carinthia Defence 4 ja Defence 1) joten avasin päällipussin vetoketjun ja käänsin kylkeä. Seuraavalla kerralla koitin kiskoa päällimäisen pussin vetoketjua kiinni, mutta aamulla huomasin, että olinkin sitä kiskonut väärästä vetoketjusta eli olin alkanut samalla avaamaan päälli pussia jalkopäästä. Sanoisin, että olen todella hyvin pärjännyt yöstä vaikka oli todella kosteaa. Alkuun tuntui oudolta ajatukselta nukkua kaikki ovet auki, mutta hyvin siihen sopeutui heti kun telttaan sai itsensä asetettua. Olihan se kiva, että helposti pääsi lähtemään teltasta ja palaamaan.
Olihan se mukava tajuta yöllä, ettei mun tarvitse nukkua teltan reunassa, vaan sain sijoittaa itseni keskelle telttaa jolloin telttakangas ole ihan iholla.
Aamun hämärissä aloitettiin aamutoimet ja aamu lähti valkenemaan ja saatiin todella kaunis auringonpaiste tälle päivälle. Päästiin ennen lähtöä perehtymään karttaan ja kompassiin, sekä suunnistamisesta. Tykkäsin että pääsi kertaamaan ihan ko. alueen kartalla ja kompassilla, joten pystyi paremmin hahmottamaan asiaa (olen käynyt verkkokurssin suunnistamisesta, mutta opettelu on jäänyt).
Paluumatka tehtiin merkittyjä reittejä pitkin ja ensimmäisen päivän eka nousu oli tänään retken viimeinen alamäki. Olihan se aika kuumottavaa tulla ahkio edella jäistä mäkeä pitkin, kun ihmisiä kulki vielä alhaalla ja olihan siellä yksi purokin, mutta osuttiin juuri hyvin sillalle.
Niin ja kuten yleensä retkellä jotain tapahtuu, niin noin 500 metriä ennen autoa, meni lumikengät jotenkin ristiin ja seuraavaksi olinkin jo kontallani maassa. Mutta todella mahtava reissu ja jäi kipinä siihen, että myös talvi voi olla mahdollista retkeilyaikaa. Omia lumikenkiä ja ahkiota, voi alkaa haaveilla. Telttaa en silti heti siltä seisomalta lähtenyt hankkimaan, mutta voin ehdottomasti lähteä tämän kokemuksen jälkeen telttailemaan. Mutta vahva mielipide jäi millainen alustan tulee olla, koska jäi niin hyvä kokemus Expedin Versa 5R LW matosta. Jotenkin olin mieltänyt, että teltassa on kauhea nukkua kovalla maalla, että siitä saa vain kropan kipeäksi. Tämäkin ajatus murrettiin, kun oli hyvä alusta.