Evon metsä- ja retkeilytapahtuma

Reissuun lähtö lauantaina ja perjantai aamuna tuli viesti 6:21: oletko nähnyt tämän? ja mukana kuvakaappaus Evon Metsä- & Retkeilytapahtumasta. En ollut tuota nähnyt ja sain valita lähdetäänkö Evolle vai Porkkalaanaa. Koska Porkkalaan oli ennustettu yölämpötilaksi  +5 astetta ja tuntuu kuin +2.

Niin sitten valikoitu reissun kohteeksi Evon retkeilyalue, jossa en ollut käynyt aikaisemmin (ajanut vain ohi). Tottakai molempia kiinnosti täysin uusi tapahtuma.

En tiennyt aamulla reissuun lähtiessä, että tulen suorittamaan Aasiagilityn ajokortin. Nämä miniaasit olivat varmaan koko tapahtuman kohokohta ja todella sympaattisia. Ruoka oli myös hyvää ja nähtiin myös haarapääsky, jonka saimme sadan lintulajin tunnistus haasteeseen.

Tapahtuman jälkeen lähdettiin kohti Kalliojärven laavua, johon kuvittelin meidän patikoivan tapahtumapaikalta. Matkaa olisi tullut reilu 7 kilometriä, onneksi ei tullut patikoitavaa kuin 0,5 kilometriä autolta laavulle. Seuraavalle päivälle jäi järven toisen puolen kierto eli noin 0,6 kilometriä. Toisinaan on ihan ok vain nautiskella oleskelusta.

Maisemat olivat todella upeat ja saatiin olla todella rauhassa. Nähtiinkö koko riippumattoreissun aikana yhteensä kahdeksan ihmistä eli ei juurikaan ruuhakaa ollut. 

No ei tälläkään reissulla selvitytty ilman kommelluksia... Itse pakkasin vajaan kaasun mukaan, josta oletin keittäväni päivällisen ja iltapalan, sekä aamun kahvit. Samalla serkulla oli kokeilussa oma uusi keitin ja kokeilussa polttoaineena sytytspalat. Niinhän siinä kävi sitten, etä minulla kesti kaasu juuri sen verran, että sain päivälliseen keitettyä vedet eli en saanut keitettyä sitten lisää vettä. Niin eihän ne sytytspalat toiminut niin kuin oli ajatus eli väärä kohta säästää "polttoainaan" kustannuksessa.

Onneksi kerrankin osuin niin, ettei ollut metsäpalovaroitusta. Ei muuta kuin tulien tekoon, jotta saadaan ruokaa ja tulistella iltapalaan asti. Pidettiin pienet tulet yllä ja lämpimikseen tehtiin polttopuita ja loppujen lopuksi, niistä jäi myös seuraaville valmiit puut.

Roskaton retkipäivä

Toukokuun kolmas lauantai on perinteinen Roskaton retkipäivä, jota lähdimme viettämään kummikohteeseen eli Kytäjä-Usmin retkeilyalueelle. Kohteena toimi Iso-Haiskarin laavu, jonka luona yövyimme riippumatoissa.

Päivää voisi kuvata tapahtuma rikkaaksi. Kiitos Jennin, joka oli luonut meille gps laitteelle reitit ja listauksen geogötköistä jota matkan varrella voidaan etsiä. Tämän ansiosta löydetiin ihana polkureitti Iso-Haiskariin ja vältimme metsäautotiet. Kohta simme ensiksi pienen ihmisen pöllö unirätin, joka oli pudonnut matkasta. Saimme yhteyden henkilöön, joka oli jo tiedustellut kyseisen unilelun perään. Niinpä pöllö lähti meidän mukaan ja päätyi sunnuntaina kohti omaa kotia.

Kohtasimme inokkaita partiolaisia joiden kanssa nautimme lounasta ja samalle Näädät pääsivät tutustumaan riippumattoihin. Kohtasimme myös muita retkeilijöitä, jotka olivat kiinnostuneita riippumattoilusta ja muun muassa vedensuodattimesta.

Olemme luopuneet vedenkannosta retkillä eli käytössä vain vesipullot ja sitten muuten vedet suodatetaan luonnosta. Tällä kertaa veden ottaminen aiheutti puolittaisen talviturkin heiton. Itse en kuullut sitä molskahdusta mikä siitä lähti tai saattaa olla, että kuulin mutta en osannut yhdistää mitä tapahtui.

Lähdetiin vielä etsimään geokätköjä, kun nyt on käytössä Garmin eTrex 32x. No kaksi ensimmäistä kätkö jolle suunnattiin olikin sellaisia jotka olisi vaatineet kiipeilyvälineitä eli se niistä kätköistä. Ehkä olisi voinut tutustua atribuutteihin, ennen kuin lähtee kätköä etsimään. No ei muuta kuin seuraavalle kätkölle, joka löydettiin hetken pyörimisen jälkeen.

Palattiin kätkön etsintä reissulta Iso-Haistkarin toista puolta ajatuksen, että nähdään myös toisesta suunnasta kyseiset maisemat. Kun sunnuntaina tullaan sitä reittiä sitten toiseen suuntaan... Eipä muuten palattu sunnuntaina sitä kautta. Ei olisi onnistunut mitenkään rinkan kanssa, kun polku oli aika umpeen kasvanutta paikoin ja vetistä. Lähdettiin katsomaan mistä polku kulkee ja mistä päästään ojan yli takaisin polun tapaiselle. Ei muuta kuin katsomaan mihin voisi uskaltaa astua ja mistä voisi saada tukea että, ei tarvitse ottaa yhtään pulahdusta tai muta kylpyä. Yli päästiin ja takaisin leiriin. Pahoittelut entiselle työkaverille, jolle sanottiin, että kyllä sieltä pääsee (näin luultiin, ennen omaa kokemusta).

Yö meni mukavasti, kun oli tankannut iltapalksi tortillalättyjä kanamunalla ja juustolla. Yö oli hieman viileää, mutta ei voi sanoa palelleensa eli ei tarvinnut pukea lisää päälle keskellä yötä.

Uudet lintuhavainnot olivat lauantaina punasotka ja metsäkirvinen, sekä sunnuntaina kuusitiainen. Muita lintuja jotka havainnoitu lauantaina oli sinisorsa, palokärki (ääni), talitiainen ja peippo.

Paalijärven lintutorni ja Hirvijärvi, Riihimäki

Lintu- ja geökätköretki Paalijärvelle. Tehtiin lyhyt retki Paalijärven lintutornille kummipojan ja serkkuni kanssa. Kiivettiin linutorniin katsomaan lintuja, mutta tulos jäi laihaksi. Kaukana joutsen ja muutamia lokkeja. Siirryttiin lintutornilta vähän matkan päähän, jossa oli uimaranta ja sieltä löydettiin sopiva evästelypaikka.

Kuultiin kaulushairakan pulloon puhaltelut, mutta yhtään näköhavaintoa ei saatu. Ainoa uusi lajihavainto oli hippiäinen. Muuten nähtiin sinitiainen, talitiainen ja kirjosieppo.

Paluumatkalla etsiitin geokätkö, vaikka oltiin vannottu ettei yhtään kätköä etsitä ennen kuin ollaan saatu gps-laitteet. Löysin vahingossa kätkön, juuri kun oltiin luovuttamassa ja jatkamassa matkaa Hirvijärvelle.

Siirryttiin Hirvijärvelle Riihimäen uimarantaan, jossa oli pieni polku kumpaankin suuntaan. Oikealle nousi kallio, jonka luonta oli rappuset järveen. Itseni yllätti miten paljon kalliolla oli roskaa, vaikka kallion päällä oli ihan kunnon jäteastia.

Porkkalanniemi

Tänään kohteena oli Porkkala tai tarkemmin Porkkalanniemi. Porkkala ehti olla yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista, joka on perustettu vuonna 1938. Ennen kun se vuokrattiin 50 vuodeksi Neuvostoliitolle jatkosodan jälkeisen rauhanneuvoittelujen tuloksena. Porkkala palautettiin Suomelle jo 11 vuoden jälkeen, kun palautuksesta sovittiin syksyllä 1955 ja  toteutettiin 26.1.1956. Palautuksen yhteydessä ei ole palautettu kansallispuiston asemaa, joka poistui alueluovutuksen yhteydessä (evakuointi 28.9.1944).

Ennen retkeä olin ehtinyt perehtyä hieman Porkkalan historiaan ja jotenkin sen historian aisti kulkiessa.  Porkkalanniemi on tähän mennessä yksi kauneimista paikoista, jossa olen käynyt.

Jätettiin auto Vetokannaksen parkkipaikalle, jonne tuova tie oli jo todella mutkikasta ja mäkistä. Mutta maisemat olivat kyllä kauniit. Tie oli onneksi osittain tuttua, kun olen kerran käynyt sukeltamassa Porkkalan hylkypuistossa vuonna 2018 (Tynnyrihylky, Alko-hylky ja Uunihylky).

Kävimme katsomassa lähellä olevan Tiiran keittokatoksen, josta startattiin Vetokannaksen taival jota kuljettiin poiketen myös Koskelon ja Lokin keittokatsokille. Evästauko pidettiin Koskelon keittokatoksen lähellä olevan pöydän äärellä, josta oli näkymä merelle. Eväänä oli porokeittoa, jossa oli leipäjuustoa kuutioituna.

Käytiin Telebergetin näköalatasanteella, josta jatkoimme matkaa Haahkan keittokatokselle, jonka läheisyydestä löytyi ihan mukavan näköiset riippumattopaikat. Tietenkin katselimmi sopivia riippumattopaikkoja, jossa voisi tulla yöpymään. Haahkalta jatkettiin matkaa Telebergetin lenkkiä pitkin, josta vaihdoimme Pampskatanin pistolle. Pampskatanin pistolla oleva keittokatos Merikotka oli kaikkein kaunein keittokatos paikoista, jossa voisi yöpyä. Pampskatan oli myös todella kaunispaikka ja varmasti sieltä löytyy sopiva paikka johon riippumaton ripustaa tai johon teltan voisi asettaa. Palattiin takaisin muuten samaa reittiä, mutta Pampskatanin pistoksen alkupäästä siirryttiin Telebergetin lenkin toista reunaa Porkkalan portin ja Hirviniityn kautta takaisin Vetokannaksen taival reitille.

Alkuun meinattiin etsiä samalla geokätköjä, mutta koska puhelimellä niiden etsintä, valokuvaamisen ja kartan selaamisen ohella syö akkua ja koordinaatit eivät olleet kovin tarkat, joten siitä luovuttiin heti ensimmäisen kätkön etsinnän jälkeen. Joka päättyi tuloksettomana.

Lintujen tarkkailun osalta reissu oli todella mahtava, kun uusia lajeja sain jopa seitsemän kappaletta. Ensimmäinen uusi laji oli haahka, jota oli useita pareja. Seuraavat uudet lajit ovat meriharakka, valkoposkihani, kalatiira, kyhmyjotsen, töyhtötiainen ja töyhtöhyyppä. Muita lajeja joita näin oli peippo, västäräkki ja kalalokki.

Lähteelä ja sen näkötorni jäi seuraavaan reissuun, koska oltiin kävelty yhteensä 5 tuntia ja kilometrejä oli kertynyt yhteensä 9.