Nuuksio vuoden 2024 ensimmäinen retki

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Olen joskus todennut, että en tule koskaan yöpymään Nuuksiossa. Mutta toisin kävi, kun 19.11.2023 Hanna kysyi kaveriksi Kelo Outdoorsin matalankynnyksen talviretkeily kurssille Nuuksioon. Sama tien varattiin paikat ja sitten vasta tulin miettineeksi mitä tuli luvattua. Nyt olen todella tyytyväinen, että lähdin mukaan reissuun.

Mukaan oli todella helppo hypätä matalalla kynnyksellä, kun majoitteen sai lainaa ja liikkuumiseen sai myös lainata varusteita. Itse lainasin muun muassa teltan ja makuualustan, sekä ahkion ja lumikengät. Olisin saanut mahdollisuuden riippua, mutta lähdin opettelemaan telttailua.

Ensimmäinen yö talvella ja saatika sitten oikeassa teltassa. Niin viimeisin kokemukseni teltassa nukkumisesta on vuodelta 2006, kun teltan pohjalla oli koko telttapohjan täyttävä 20 cm paksu ilmapatja ja pressusta tehty teltan sadesuoja.

Ensinnäkin jännitti reissuun lähtiessä, jos on kova pakkanen miten tulen tarkenemaan yön tai leirissä, että onko riittävästi vaatetta. Viikkojen kuluessa ja sääennusteita seuratessa sai todeta, että sopivasti loppuu kovat pakkaset, mutta tänne etelään on ennustettu vettä ja räntää eli pahimmassa tapauksessa saa kahlata loskassa. Onneksi saatiin pakkasia ja edellisenä yönä oli tullut lunta, jotta päästiin lumikenkäilemään.

Ensi kosketus lumikenkiin ja ahkioon. Aamulla kurvattiin Haukkalammen parkkiin, jossa saimme lainavarusteet ja retkikuntamme lähti kohti meille varattua Kolmoislammen varaustelttapaikkaa.

Parkkipaikalta vajaa kilometri, niin päästiin ensimmäiseen jyrkkään nousuun ja sen jälkeen päästiinkin vähän loivemmassa opettelemaan naruvetoisen ahkion kuljettamista alas. Kuljimme osan reitistä merkityillä reiteillä ja sitten lähdettiin omalle reiteille. Kuljimme lampien kautta ja pujottelimme myös puiden joukossa, joten saatiin kulkemisesta monenlaista kokemusta ja samalla kerrottiin muun muassa vesistöön liittyviä turvallisuus asioita.

Onnistuin kulkemaan itse ja kuljettamaan ahkion kapean puron yli ilman, että kumpikaan kävi uimassa. Kiitos Nooran, joka ohjasi ja varmisti hyvin ylityksen, kun lumisillat olivat murtuneet lankkusilla ympäriltä.  Sain myös kokemusta, että lumikenkien kanssa voi upota silti syvälle hankeen (puoleen reiteen) ja muutaman kerran otin ahkion nilkalle "taluttaessa". Viimeinen pätkä oli pitkin Kolmoislammia, josta vielä viimeinen nousu leiripaikalle. Mahtava fiilis päästä ylös perille leiripaikaan.

Ahkiot parkkiin ja sitten ohjeistusta telttapaikoista, ei muuta kuin sitten tamppaamaan oman yöpaikan alustaa. Mieleen nousi lapsuudesta muisto, kun tuli tampattua Kummelin innoittamana. Mutta kyllä se alkoi jo jaloissa tuntumaan. Sitten perehdyttiin tunneliteltan pystyyämiseen (miten se tehtäisiin myrskyssö) ja myrskynarujen ankkurointiin. Oli muuten hyvin ankkuroitu, kun sai tehdä töitä seuraavana aamuna ankkurointeja purkassa (sain kyllä apua).

Sää oli harmaan kostea ja lämpötila korkeimmillaan +2- Muuten lämpötila oli lähellä nollaa, yöksi alkoi pakastamaan. Tulilla tuli istuttua noin kymmenen hujakoille, jotta ei liian aikaisin aamusta heräisi. Illan hämärissä tuli sitten istuttua osittain myös oman kupilkan päälle ja osa vedestä totta kai takin helmalle ja toppahousujen punteille, mutta onneksi olivat vettä hylkiviä.

Alkuun oli yöllä vilunväreitä vaikka tuntui muuten läpöiseltä. Ei muuta kuin heti pois pussista villapaita päälle, sekä takki ja huussiin. Sieltä palatessa sai hyvän lämmön, joten oli lämmin palata pusiin yöksi. Onneksi en jättänyt varuiksi villapaitaa päälle, koska seuraavan kerran herätessä huomasin, että mulla on jopa kuuma. Nukuin kahdella pussilla (Carinthia Defence 4 ja Defence 1) joten avasin päällipussin vetoketjun ja käänsin kylkeä. Seuraavalla kerralla koitin kiskoa päällimäisen pussin vetoketjua kiinni, mutta aamulla huomasin, että olinkin sitä kiskonut väärästä vetoketjusta eli olin alkanut samalla avaamaan päälli pussia jalkopäästä. Sanoisin, että olen todella hyvin pärjännyt yöstä vaikka oli todella kosteaa. Alkuun tuntui oudolta ajatukselta nukkua kaikki ovet auki, mutta hyvin siihen sopeutui heti kun telttaan sai itsensä asetettua. Olihan se kiva, että helposti pääsi lähtemään teltasta ja palaamaan.

Olihan se mukava tajuta yöllä, ettei mun tarvitse nukkua teltan reunassa, vaan sain sijoittaa itseni keskelle telttaa jolloin telttakangas ole ihan iholla.

Aamun hämärissä aloitettiin aamutoimet ja aamu lähti valkenemaan ja saatiin todella kaunis auringonpaiste tälle päivälle. Päästiin ennen lähtöä perehtymään karttaan ja kompassiin, sekä suunnistamisesta. Tykkäsin että pääsi kertaamaan ihan ko. alueen kartalla ja kompassilla, joten pystyi paremmin hahmottamaan asiaa (olen käynyt verkkokurssin suunnistamisesta, mutta opettelu on jäänyt).

Paluumatka tehtiin merkittyjä reittejä pitkin ja ensimmäisen päivän eka nousu oli tänään retken viimeinen alamäki. Olihan se aika kuumottavaa tulla ahkio edella jäistä mäkeä pitkin, kun ihmisiä kulki vielä alhaalla ja olihan siellä yksi purokin, mutta osuttiin juuri hyvin sillalle.

Niin ja kuten yleensä retkellä jotain tapahtuu, niin noin 500 metriä ennen autoa, meni lumikengät jotenkin ristiin ja seuraavaksi olinkin jo kontallani maassa. Mutta todella mahtava reissu ja jäi kipinä siihen, että myös talvi voi olla mahdollista retkeilyaikaa. Omia lumikenkiä ja ahkiota, voi alkaa haaveilla. Telttaa en silti heti siltä seisomalta lähtenyt hankkimaan, mutta voin ehdottomasti lähteä tämän kokemuksen jälkeen telttailemaan. Mutta vahva mielipide jäi millainen alustan tulee olla, koska jäi niin hyvä kokemus Expedin Versa 5R LW matosta. Jotenkin olin mieltänyt, että teltassa on kauhea nukkua kovalla maalla, että siitä saa vain kropan kipeäksi. Tämäkin ajatus murrettiin, kun oli hyvä alusta.

Evon retkeilyalue Sorsakolu ja Vaarinkorpi

Tarkoitus oli lähteä Porkkalanniemeen yöksi, mutta sain kuvakaappauksen kohtalainen tuulivaroitus 14 m/s. Nopea suunntelman muutos, ettei lädetä kokeilemaan kuinka kovaa mereltä puhaltaa ja saadaanko tarppeja mitenkään kiinni maahan. Ei muuta kuin suunta kohti Evon retkeilyaluetta ja sieltä valikoitui kohteeksi Sorsakolu ja Vaarinkorpi, joihin on lyhyt patikointi.

Pysähdyttiin matkalla kauppakakeskus Tuuloseen, jossa syötiin ja käytiin katsomassa Hanssin-Jukkaa. Hanssin-Jukka on siis lentokone Douglas DC-2, joka alkujaan lensi reittilentoja ja toimi myös talvisodassa ja jatkosodassa, jonka jälkeen ollut myös kahviona ennen kunnostusta.

Ajettiin Savijärventielle, johon jätettiin auto parkkiin. Aluksi käytiin ilman rinkkoja katsomassa miltä näyttää Sorskolu, johon autolta oli lyhintä reittiä matkaa noin 500 metriä. Molemmat tykästyttiin heti Sorsakoulun maisemiin. Seuraavaksi lähdettiin Sorsajärven reunaa noin 900 metriä kohti Vaarinkorpea. Paikka oli ihan kiva, mutta ei niin kiva kuin Sorsakolu. Ei muuta kuin lyhintä reittiä eli tietä pitkin kävely autolle ja rinkkojen nouto.

Rinkkat selkään ja takaisin kohti Sorsakolua lyhyintä reittiä ja riippumattojen asennus. Just kun saatiin riippumatot ja tarpit paikoilleen, niin alkoi tihuttamaan. Rinkat mukaan laavuun ja laavuun pitämään sadetta. Samalla keiteltiin kahvia ja teetä.

Päivällisen jälkeen keitettiin vielä teet ja Jennillä oli mukana pakastekuivattuja keksipalloja jälkiruuaksi. Osa palloista oli mennyt muruksi, mutta se ei makuun vaikuttanut. Samalla jo ajatus lähti laukkaamaan miten niitä voisi käyttää esim. murustettuna jäätelön päälle. Päivällisen jälkeen lähdimme tekemään polttopuita iltaa varten, koska aurinko laskisi jo parin tunnin päästä. Teimme ison sylillisen puita, jotta voidaa tulistella illasta. Laavulle oli alkanut tulla jo myös muita yöpyjiä. Oli 6 hengen vaihto-opisekija porukka, jotka olivat tulleet italiasta ja ranskasta. Seurasin, kun muutama heistä lähti haamuamaan retkikirveen kanssa pitkin maastoa ja hetken päästä kaksi heistä tuli sylissä muutama puun ranka kysymään sopiiko tulla meidän kanssa nuotiolle (samalla kaukaa kuului kirveen naputus). Totta kai sopii tulla, samalla kerroimme heille, että suomessa meillä on puut valmiina. Ohjasimme heidät vähän matkan päähän josta löytyy puukatos, joista voi tehdä sopivia polttopuita ja sieltä löytyy myös työkalut. 

Olivat todella mukavia koko porukka ja he tarjosivat mielenkiintoisia hetkiä. Keskustelu oli hieman haastavaa, kun itse olen ujo englantia puhumaan ja sanatkin katoavat, ja toisinaan toinen osapuoli ei välttämättä ymmärrä mitä tarkoitan. Onneksi nuotiolla oli meidän lisäksi vielä 4 hengen porukka, jotka myös osallistu keskusteluun, kun vaihto-oppilaita kiinnosti Suomen luonto ja kysyi kohteita mitä voidaan suositella. Ilta oli kyllä todella mukava ja antoisa. Hieman herätti ihmettelyjä meidän juusto & viini ilta, johon ei voinut muuta todeta, että ei me aina, mutta kun autolle on noin 500 metriä. 

Kyllä Evolla myös tuuli yöllä, koska huomasin tuulen heijaavan hieman riippumattoa, mikä tuntui poikkeuksen mukavalta ja rauhoittavalta. Yleensä en tykkää minkäänlaisesta keinumisesta. Puolen kolmen aikaan olin hereillä jolloin alkoi satamaan. Sateen ropinaan sain nukahtaa, kun luulin etten ollut nukkunut ennen sitä silmällistäkään. Totuus oli onneksi toinen. Sateella on rauhoittava vaikutus ja olen tainnut joskus mainita, että olen siihen oppinut lapsesta asti.

Aamupalan jälkeen pakattiin rinkat ja lähdettiin kiertämään Sorsajärven kierrosta kohti Vaarinkorpa pidempää kautta.

Nyt voi sanoa, että onneksi lähdettiin sitä kulkemaan juuri niin päin. Tuli pikkaisena yllätyksenä erään puron ylitys, jossa isoja kiviä ja märkiä lehtiä kivien päällä. Silloin kaipasin ensimmäisen kerran vaellussauvoja, että saisi tukea ylitykseen ja kivillä kulkemiseen. Multa kysyttiin jo aikaisemmin missä mun sauvat on, kun kapea polkua kuljettiin harjulla ja niistä jotain mainintsin. No nepä oli kotona, kun en malttanut, niitä autosta hakea aamusella ennen reissuun lähtöä ja ajattelin, etten niitä tarvitse. Koska ei kannata tarppiakaan niillä korottaa maisemia varten, jos tulee ja sataa. Tämä jännittävä ylitys sai tekemään ratkaisun, että kuskaan niitä tästä lähtien aina mukana (grammoista viis). Kuva ei kyllä kerro millainen oli yli siitä mennä.

No siihen sitten seuraavaksi nousu suht jyrkkää rinnettä, jossa paljon kivenmurkuloita, jotka oli märkien lehtien peitossa yön sateesta ja juuri samaan aikaan olleesta hetkellisestä tihkusateesta. Kivikon jälkeen muuttui vielä jyrkemmäksi, mutta hiekkaiseksi nousu. En olisi todellakaan rinkan kanssa lähtenyt sitä tulemaan alas. Mutta aina jyrkät nousut tarjoavat kauniit maisemat. Onneksi lasku ei ollut yhtä jyrkkä tai kivikkoinen eli oli helpompi tulla alas.

Lopuksi saavuimme Vaarinkorven laavulle, jossa keittelimme lounaat ennen kotimatkan alkamista ja olimme tyytyväisiä suoritukseen. Vaikka kierros ei ollut pitkä toi se rinkan kanssa seikkailessa ihan eri retkifiiliksen, jos oltaisiin tehty kierros ilman rinkkoja.

Teijon kansallispuisto

Tämän reissun piti olla oma ensimmäinen yksintehty reissu, mutta suunnitelmat muuttui ja siitä tulikin eka reissu isän puolelta olevan serkun kanssa. Samalla sain tarjota serkulle mahdollisuuden viettää ensimmäisen yön teltassa koiran kanssa.

Reissu alkoi sillä, että tulin kirjaimellisesti haukuttua päin naamaa. Saavuin siis serkun luo ja kävin sisällä, kun koiruus tuli vastaan eteisessä kumarruin ja samalla sain haukahduksen päin naamaa. Ensimmäinen reaktio oli, että ANTEEKSI MITÄ ?! Mutta siitä alkoi reissu ja meistä tuli todella hyvät reissukaverit.

Olin suunnitellut, että ensimmäisenä käydään kiretämässä Jeturkastin muinaispolku (4,6km). Otettiin päiväreput mukaan ja jätettiin rinkat odottamaan paluuta Jeturkastin muinaispolulta paluuta.

Käytiin hakemassa rinkat ja vettä otettiin luontokeskuksen seinästä olevasta vesipisteestä. Sitten lähdettiin kiertämään Matildanjärven ympyräreittiä (5,5km). Suunnitelma mukaisesti yövyimme Vicksbäckinlahdella. Pystytettiin teltta ja riippumatto Vicksbäckinlahden nuotiopaikan vieressä. Saatiin yöpyä niin, ettei siinä ollut muita. Turhaan serkku stressasi miten koira suhtautuu telttailuun (ainakin onnistui omalla porukalla).

Maisemat olivat todella kauniit ja saatiin jopa tulistella. Nyt oli onnistunut riippumaton suuntaus täydellisesti aurinko nousi viistosti jalkopäästä ja kun aamulla kurkisti riippumatosta aukesi todella upea maisema. Aamupalaksi tehtiin pekonia ja kanamunia

Nautiskeltiin aamusta ja pakkailtiin rauhassa. Seuraavaksi järve toista reunaa kohden autoa. Autolla päätettiin vielä, että lähdetään tekemään Nenustan kierros (3,6km). Neustan kierroksen puolessa välissä pidettiin lounastauko, kun olimme ensiksi kiertäneet Nenustannokkan kauniin näköalapaikan. Sitten jatkoimme kahdeksikko reittiä kohti Nenustannummen hiilimiiluja. Alueella oli Metsähallitus tehnyt metsän ennalistamispolttoa.