Auton nokka kohti Pyhtäätä ja Simonsaaren pysäköintialuetta. Sen, että tie 25 vaihtui 55:n tuli todella hyvä fiilis ja matka tuntui menevät todella nopeasti. Vihdoin kesälomareissulla!
Aloitettiin Simonsaaresta ja kierrettiin Läntisen keitaan lenkki, jonka pituus oli 2,3km. Nimi viittaa keidassoihin, joita on myös Valkmusassa.
Heti pitkoksien alussa oli sisiliskoja päivää paistattelemassa ja samalla kohdattiin myös jonkun soritin karvamato. Nautin suunnattomasti maisemista, vaikka yleensä tykkään kulkea suolla syksyllä, kun suo on syysvärissä.
Oltiin matkalla luontotornille, kun aloin kuuntelemaan linnun huutoa. Pikainen vilkaisu, ettei kukaan tule takana tai edestä ja ei muuta kuin kiikaroimaan. Siellähän se oli sääksi ja sen pesä. Ei ole helppoa kuvata kännykällä kiikarin läpi, saatika pitkoksilla ollessa kun toinen liikahti aina kun olin ottamassa kuvaa. Luontotornilla näkyi oli todella kaunis. Luonotornilta olisi päässyt kulkemaan Moronvuoren tuvalle, mutta sinne ei ole lumettomaan aikaan asiaa.
Seuraavaksi siirryimme Suolinnantien pään pysäköintialueelle, josta kävelimme Moronvuoren päivätuvalle, jossa söimme ja nautittiin kahvit. Pääsin kokeilemaan keitintä, jonka olen saanut muutama vuosi sitten vanhemmilta, kun kävivät Riihimäen Erämessuilla (itse olin kotona kipeänä). Kovasti olisi houkuttanut Moronvuori ja siinä oleva luola. En loppujen lopuksi uskaltanut sitä itsekseni lähteä tutkailemaan ja kellokin alkoi olla suht paljon, jotta oli suunnattava jo kotimatkalle.
Kovasti huomiotani herätti suolla oleva kasvi, joka näyttää aivan kulta- tai herttaköynnökseltä. Vielä en ole selvittänyt mistä mahtaa olla kyse, joten paremmin tietävät voi asiasta vinkata.
Menomatkalla satuin näkemään Askolan Hiidenkirnujen kyltin ja samalla ilmoitin, että tuota kautta poiketaan sitten kotimatkalla. Joten niin sitä kurvattiin paluumatkalla katsastamaan vielä hiidenkirnut ennen vaunulle paluuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti