Vantaanjoen luontopolku

Pääsiäispäivän lähiretki Vantaanjoen luonopolulle. Startattiin aamupalan jälkeen ja ajettiin Hyrian Uumon pihan parkkipaikalle (Uudenmaankatu 249, Hyvinkää). Reitin pituus 2,2km.

Kohde valittiin sillä perusteella, että se tulee olla helppo kulkuinen ja ei ole kovin pitkä, jolloin sopii kulkea iäkkään koiran kanssa ja ei vaadi erillisiä retkeilyvarusteita.

Lähdin ensimmäisenä koiran kanssa lähestymää joen ylittävää siltaa, joka oli nuotiopaikan vieressä. Alkuun arvelutti pääseekö koira raput alas ja ylös, mutta todella hienosti suoriuduttiin ensimmäisestä haasteesta ja koirakin kulki todella reippaasti koko reissun. Kyseiselle luontopolulle pääsee myös toista siltaa pitkin, joka on suora ja on Palstojentien toisessa kohdassa (ei siinä josta lähdimme). Ihana nähdä, että uudet kulmat olivat mielekkäitä ja löytyi paljon haisteltavaa.

Paikoin oli maa jo sulaa, mutta paikoin tamppautunut lumi oli vielä aivan jäässä. Alkumatkasta kuljettiin laitumen viertä, johon lehmät tullaan päästämään 13.5.2023 Uumon tapahtumassa Lehmiä, lettuja ja lobelioita. Laitumen vierus oli paikoin todella pehmeää, kun lumet olivat sulaneet.

Lopuksi keitettiin vielä kahvit, kun olin varannut kaasukeittimen mukaan, jotta saadaan vielä fiilistellä pannukahveja ulkona. Koirakin otti rennosti ja nojaili kuonollaan penkkiin.

Myllykoski ja Nukarinkosti

Myllykoski

Tänään oli taas retkipäivä ja kohteeksi valikoitui toiveestani Myllykoski. Edellisellä kerralla, kun tuntui että saa olla sydän kurkussa nuoren innokkaan retkeilijän seurassa. Ei sillä ettei olisi itselläkin yhdellä sillalla puntti alkanut tutajamaan, kun tuntui niin korkealta ja koski kuohuaa alla.

Pikkukoskella seuratessa kosken virtausta ja kuunnellessa kosken kuohuntaa, mieleeni tuli, että aikoinaan Teleksi lauloi "hiljaa virtaa Vantaa". Tänään paikoin kyllä Vantaanjoki virtasi hyvin vuolaasti ja paikoin muuten kuin hiljaa.

Eväitä syödessä tuli sitten vielä puheeksi, että täytyy joku kerta keväämmällä käydä myös Nukarin koskella. Siitä se ajatus sitten lähti. Kun kummallakaan ei ollut kiire, joten kurvasimme sitten vielä pikkuteitä pitkin Nukarinkoskelle. Jossa kanssa edellinen reissu oli hieman tapahtuma rikas. Samalla suunniteltiin uutta reissua keväämmälle ja mukaan otetaan nuori retkeilijä.

Nukarinkoski

Myös Nukarinkoskella uiskenteli telkkäpariskunta. Koska retkellä ollaan ja toiselle jäi vielä kummallekkin eväitä, niin totta kai pidimme uuden evästauon. Olihan edellisestä evästauosta jo kulunut tunti. 

Kuten eräs retkeilijä totesi: Ennen tehtiin baarikierroksia, nyt koskikierroksia.

Ahveniston luontopolku, Hämeenlinna

 Vuoden ensimmäisen retken kohde oli Ahveniston luontopolku Hämeenlinnassa. Lähdettiin liikkeelle Ahveniston maauimalalta Olympiakatu 18-20, Hämeenlinna.

Reitin aloitus jäi mysteeriksi, vaikka kuinka katsottiin kartasta ja verrattiin Sport Trackeriä, mitään keltaisia nuolia ei löytynyt mistään läheltä maastosta. Toista kilometria oltiin varmaan tultu, kun löytyi ensimmäinen keltainen nuoli ja sitten niitä alkoi löytymään ja päästiin luontopolulle (ehkä kesällä uusi yritys aloituksen etsintään).

Luontopolku ei ollut kyllä talviretkeilyyn suunniteltu, koska meni osittain samoja reittejä jossa nyt hiihtoladut. Niinpä siirryttiin metsään, jossa polkuja samaan suuntaan, jonne oltiin menossa. Löysimme pitkoksille, jotka vei uimarannalle. Uimarannalta löytyi penkki, josta kauniit maisemat ja loistava paikka lounastaa.

Lounaan ja jälkiruuan jälkeen lähdimme uimarannan vasenta reunaa etsimään sopivaa polkua, koska oikealla puolella (meistä katsottuna) oli hiihtoladut. Jouduimme kuitenkin siirtymään jäälle, jotta ei kuljeta ihmisten pihoilla. Kuljimme jään kautta rannan tuntumassa kohti toista reunaa ja etsittiin polkua, jota jatkaa. Nähtiin polku, jota Jenni lähti katsomaan ja samassa kuului: Nyt kastu kenkä! 

Retkirikasta uutta vuotta 2023! Kuten meidän seikkailuissa, joka kerta sattuu tai vähintään tapahtuu jotain.

Hetki luonnossa

Viime viikonloppuna olin riippumattoretkeilijöiden miitissä (siitä myöhemmin lisää)  ja olen nyt viimen aikoina katsonut paljon eri retkeilyvideoita, joten luonnollisesti tänäänkin suuntasin virittämään riippumaton. Tänä vuonna en ole juuri käynyt reissaamassa.

Pakkasin riippumaton aluspeittoineen ja kesämakuupussin reppuun, sekä kaasukeittimen ja otin mukaan Koskenlaskijaa eilisen loimulohen jämät. Sitten kaupasta vielä kaksi pestyä perunaa ja yksi sipuli matkaan ja ei kuin maalle.

Kuten yleensä reissussakin ensiksi ripustetaan riippumatto aluupeittoineen ja sitten vasta aloitetaan ruuan laitto. En ole vielä kokkaillut kokkaillut ruokaa kaasukeittimellä. Nyt päätin tehdä lohikeittoa ja kyllä tuli hyvää. En tiedä mikä ajatus oli, että ruoka jäähtyisi viileässä ilmassa nopeasti.. Mutta ei se niin nopeasti jäähdy, sillä poltin sitten kuitekin kieleni.

Riippumattoretkeilijöiden miitti Kurjenrahkan kansallispuistossa

Minusta tuli riippumattoretkeilijä 2021. Vaikka ensimmäisen riippumattoni olen saanut vuonna 1997, jonka sain nimipäivälahjaksi. Osallistuin ensimmäistä kertaa facebookin riippumattoretkeilijöiden syysmiittiin, joka järjestettiin Kurjenrahkan kansallispuistossa 15. - 16.10.2022.

Ennen patikoinnin aloitusta sai pukea sadevarusteet, jotka sai olla melkein koko reissun. Patikointiin Savojärven reunaa pitkin Rantapihan kautta Lakjärven laavulle. Laavulle kun saavuttiin sade loppui ja saatiin virittää riippumatot (ensimmäinen kerta kun unohdin ottaa kuvan omasta majoitteesta) ja ilta istua nuotiolla. Yöllä heräsin kunnon vesisateeseen, mutta siihe oli ihan nukahtaa uudestaan.

Paljon oli hyviä keskusteluja, jotka herätti paljon ajatuksia ja uusia oppeja sai myös. Itselle oli yllätys kuinka hyvin uutena ihmisenä pääsi tuohon porukkaan mukaan ja heti koki olevansa samalla aaltopituudella.

Mitä jäi käteen reissusta?

Ensimmäiseksi meni uusiksi tarpin asetukset, kun olen käyttänyt tarppia timantin muodossa. Seuraavaksi lähden kokeilemaan A-mallissa, kun kävin ajatuksen vaihtoa siitä miksi en asenna sitä A-malliin johon totesin, että se ei suojaa (taisin olla ainoa jolla oli timantin muodossa tarppi).

Ensimmäinen reissu paljasjalka vaelluskengillä, joka oli tietoinen riski. Kyllähän pohkeissa tiesi patikoineensa, kuten aika usein myös muilla reissuilla. Onneksi itsellä taustaa paljasjalkakengistä ja tykkäsin siitä miten sain tuntuman pitkoksiin kerrankin, kun perinteisillä kengillä tuntuu, että olisi kovin korkeilla kengillä liikkeellä.

Ruokavinkkejä sai ruuan kuivaamisesta ja valmistamisesta. Eniten huomiota herätti suoraan nuotiossa hiilloksen päällä paistettu pihvi ja kyllä myös kalan valmistus sai porukan huomiota.

Varusteiden punnisteminen alkoi heti kotiin päästyessä, samalla kun niitä asetteli kuivumaan. Kyllä pisti ajattelemaan, kun tajusi kantaneensa 1,5 kiloa evästä edestakaisin. Suurin piirtein kaikki retkikahvivarasot ja teet mukana. Lisäksi varusteiden viilausta varamasti tämän jälkeen tulen tekemään.

Toinen kansallispuisto tälle vuodelle. Itselläni siis tavoitteena on kiertää kaikki kansallispuistot ja tänä vuonna reissut ollut todella kiven takana. Milloin sataa kaatamalla (turha lähteä itseä ja varusteita kastelemaan) tai sitten jompikumpi on kipänä tai sitten tulee vain joku muu yllättävä este. 

Seitsemän kunnan rajakivi (Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja Ruskon)

Mitä kuuluu tammikuun ensimmäisille viikoille?

Vuosi on vaihtunut ja ollaan päästy kauden 2020 alkuun. Tässä kohtaa ei voi muuta todeta, kuin että chilit ovat saaneet kivisen alun. Jo marraskuussa, kun merkkejä itämisestä ja sirkkalehdistä näkyi olisi tullut aloittaa lannoitus. Häpeäkseni joudun toteamaan, että ovat joutuneet elämään pelkällä vedellä. Siten ollaan jo otettu eka erä ripsiäisiä (vahva epäily) vastaan, kun en raaskinut hävittää vanhoja chilejä. Niin ja sitten osa oli jo kuollut pystyy. Ehkä osittain ripsiäisten aiheuttamaa tuhoa ja lisäksi osa oli kuivahtanut.

Torstaina (9.1.2020) lähti viimein kaikki vanhat chilit hävitykseen. Samalla toipuneet taimet pääsivät kasvusammaleeseen, joka on lannoitettu valmiiksi (noin 2 viikkoa?). Tämä kasvusammal on itselle ihan uusi tuttavuus. Ehkä olen tainnut kyseisen tuotteen nähdä kasvualustoja selatessa, mutta en ole siihen kiinnittänyt huomiota sen suuremmin. Tähänkin tututstuin keskiviikko iltana, kun selailtiin mainoksia. Erään mainoksen viimeisellä aukeammalla oli sammalnappeja. Joten minulle esitettiin kysymys: Voiko noita käyttää chilien idätykseen? Enpäs osannut heti vastata, joten tutkin asiaa ja törmäsin Chili-Ilen kasvualusta testiin, joka innosti itseäni kokeilemaan myös kasvusammalta. Olen siis edellisenä kautena kasvattanut kookoskuidussa.

Tässä Chili-Ilen testin lopputulema:

Perjantaina (9.1.2020) laitoin vielä muutaman lajikkeen itämään, kun olin luvannut koittaa kasvattaa nyt tammikuun puolella työkaverille muutaman chilin, jos vaikka saisi antaa ne lahjaksi chiliä (kasvia) toivoneelle henkilölle. Idätykseen lähti seuraavat lajit ja lajikkeet:

• Rocoto Orange (C. pubescens)
• Rocoto Red (C. pubescens)
• Lemon Drop (C. baccatum)
• Moruga Scorpion (C. chinense)
• Jalapeno Gaucho (C. annuum)
• Piispanhattu (C. annuum)
  

No kyllähän sitä lähti myös itämättömien ja menettettyjen chilien tilalle vielä itselle myös uusi idätys. Kovasti koitan pitää järjen päässä, kun kovasti teksi mieli laittaa vielä vähän tuota ja sitten muuta tuollainen ihan vain kokeiluun.. Katsotaan kuinka käy seuraavielle idätyksille:

• Montufar (PI 585273) (c. pubescens)
• Marbles (c. annuum)
• Peito De Moca (C. chinense)
• Fatali Gourmet Aji Fantasy (C. baccatum)
• Trepadeira Werner (C. baccatum)
• Mini Chocolate Bell (C. annuum)
• Numex Twilight (C. annuum)
• Sweet Apple Kambe (C. annuum)