Tänään kohteena oli Porkkala tai tarkemmin Porkkalanniemi. Porkkala ehti olla yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista, joka on perustettu vuonna 1938. Ennen kun se vuokrattiin 50 vuodeksi Neuvostoliitolle jatkosodan jälkeisen rauhanneuvoittelujen tuloksena. Porkkala palautettiin Suomelle jo 11 vuoden jälkeen, kun palautuksesta sovittiin syksyllä 1955 ja toteutettiin 26.1.1956. Palautuksen yhteydessä ei ole palautettu kansallispuiston asemaa, joka poistui alueluovutuksen yhteydessä (evakuointi 28.9.1944).
Ennen retkeä olin ehtinyt perehtyä hieman Porkkalan historiaan ja jotenkin sen historian aisti kulkiessa. Porkkalanniemi on tähän mennessä yksi kauneimista paikoista, jossa olen käynyt.
Jätettiin auto Vetokannaksen parkkipaikalle, jonne tuova tie oli jo todella mutkikasta ja mäkistä. Mutta maisemat olivat kyllä kauniit. Tie oli onneksi osittain tuttua, kun olen kerran käynyt sukeltamassa Porkkalan hylkypuistossa vuonna 2018 (Tynnyrihylky, Alko-hylky ja Uunihylky).
Kävimme katsomassa lähellä olevan Tiiran keittokatoksen, josta startattiin Vetokannaksen taival jota kuljettiin poiketen myös Koskelon ja Lokin keittokatsokille. Evästauko pidettiin Koskelon keittokatoksen lähellä olevan pöydän äärellä, josta oli näkymä merelle. Eväänä oli porokeittoa, jossa oli leipäjuustoa kuutioituna.
Käytiin Telebergetin näköalatasanteella, josta jatkoimme matkaa Haahkan keittokatokselle, jonka läheisyydestä löytyi ihan mukavan näköiset riippumattopaikat. Tietenkin katselimmi sopivia riippumattopaikkoja, jossa voisi tulla yöpymään. Haahkalta jatkettiin matkaa Telebergetin lenkkiä pitkin, josta vaihdoimme Pampskatanin pistolle. Pampskatanin pistolla oleva keittokatos Merikotka oli kaikkein kaunein keittokatos paikoista, jossa voisi yöpyä. Pampskatan oli myös todella kaunispaikka ja varmasti sieltä löytyy sopiva paikka johon riippumaton ripustaa tai johon teltan voisi asettaa. Palattiin takaisin muuten samaa reittiä, mutta Pampskatanin pistoksen alkupäästä siirryttiin Telebergetin lenkin toista reunaa Porkkalan portin ja Hirviniityn kautta takaisin Vetokannaksen taival reitille.
Alkuun meinattiin etsiä samalla geokätköjä, mutta koska puhelimellä niiden etsintä, valokuvaamisen ja kartan selaamisen ohella syö akkua ja koordinaatit eivät olleet kovin tarkat, joten siitä luovuttiin heti ensimmäisen kätkön etsinnän jälkeen. Joka päättyi tuloksettomana.
Lintujen tarkkailun osalta reissu oli todella mahtava, kun uusia lajeja sain jopa seitsemän kappaletta. Ensimmäinen uusi laji oli haahka, jota oli useita pareja. Seuraavat uudet lajit ovat meriharakka, valkoposkihani, kalatiira, kyhmyjotsen, töyhtötiainen ja töyhtöhyyppä. Muita lajeja joita näin oli peippo, västäräkki ja kalalokki.
Lähteelä ja sen näkötorni jäi seuraavaan reissuun, koska oltiin kävelty yhteensä 5 tuntia ja kilometrejä oli kertynyt yhteensä 9.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti