Ronkonkallion portti ja Hatlamminsuo

Eväät ja kiikarit reppuun ja suuntana Ronkonkallion portti. Saavuttuamme perille portti löytyi helposti ja samalla myös siellä oleva geokätkö. Löydettiin molemmat niin nopeasti, että seuraavaksi oli otettava pieni tuumaus tauko, että mitäs sitten. 

Sitten päätettiin lähteä ajamaan Hatlamminsuolle, josta oli ollut aikasemmin puhetta. Matkan varrella kävimme etsimässä kolmet kätköt. Jenni navigaattori ohjasi Hatlammin suolle ja itse navigoin samalla apparin paikalta matkalla olevia geökätköjä. 

Matkan varrella ensimmäisen kätkön pysähdys sai hilpeitä piirteitä ja samalla sai miettimään, että joskus olisi hyvä videoida meidän reissuja, jotta saisi tilanteet ja ilmeen nauhalle.Kätkön kuvauksessa luki Kätkön loggaaminen vaatii hieman uskallusta ja säikky ei saa olla luonteeltaan. Jolloin sain ilmoitusluonteisesti, että tiedon että sä kaivat sen. Alla oleva keskustelu ja kuva vahvasti liittyvät tähän loggaukseen. 

Minä: Tääl on jonkun hanska, eiku tääl on lepakko (samalla tökkää sitä)

Jenni: Ai elävä?! (nosti katseeen samalla, kun tökkäsin sitä ja ilme oli järkyttynyt)

Minä: Joo 😂

Jenni: Ihan oikesti?

Minä: No ei. (seuraavaksi olisin saanut kysymyksen onko se kuollut)

Seuraavalle kätkölle mentäessä toisilla voisi mennä kuppinurin meidän navigoinnista. Mutta meillä ei ole kiire ja jokainen retki on seikkailu jota ei niin vakavasti oteta. Tämän totesimme seuraavan navigointikeskustelun myötä, kun olimme risteyksessä:

Jenni: Mihin suuntaan?
Minä: Sinne

Jenni: Niin siis kumpaan?
Minä: No sinne sun navin suuntaan (samalla osoitin vasemmalle/ "suoraan"). Katson kätköt vain tuon reitin varrelta.

Matkalla kävimme Mustasuolla, joka oli todella kunis paikka. Melkein kyseiselle suolle voisi tehdä oman retken.

Seuraavaksi ajoimme Lempivaara Caravaanin ohi ja kävimme myös siellä loggaamassa kätkön. Sitten vihdoin suuntasimme Hatlamminsuolle. Onneksi kukaan ei meitä seurannut, kun päätettiin syödä eväät ennen kierrosta. Mutta molemmilla alkoi olla jo nälkä ja kellokin huiteli ilta seitsemää.

Hatlamminsuo näytti talven jälkeen jotenkin kuolleelta. Syksyisin suot ovat kauniin värisiä ja nyt tuntui niin pliisulta. Mutta paikoin oli todella kaunista, kun ilta aurinko alkoi laskea. Samalla pääsin kiikaroimaan, mutta lintuja ei sillä kierroksella löytynyt. Eikä löytynyt geokätköä, en tiedä kauan sitä etsittiin pitkin suota, jopa pitkoksia kontaten. Saatiin 2 kilometrin matkaan silti kulutettua 1 tunti 17 minuuttia.